tässä: leikitellen.blogspot.com/ 

Ou jee, paras aika vuodesta alkamassa. ;) Arjessa alkaa hellittämään, kun autokoulun teoriat alkaa olemaan takana päin, lukion kokeet ohi ja kesätöitäkään kun ei löytynyt. Aksoissa ollaan taukoiltu koko toukokuu, kesäkuussa hypätään takaisin satulaan.

Peruste blogin koomajaksolle.. Jo edellisessä texturessa mainitsinkin ongelmista koneen kanssa. Ongelmat senkun pahenivat, ja ehdin juuri ja juuri pelastamaan kaikki 15 000 kuvaa koneeltani. Seuraavana päivänä kone nimittäin otti ja kuoli. Nyt se on matkalla Helsinkiin(?) korjattavaksi. Koitan aina välillä lainailla veljeni konetta, jotta feissin ja meilin pääsen tsekkaamaan, mutta enempään ei rahkeet riitä. Jotenkin inhottava tunne päivittää blogia toisen koneelta, vaikka tosiasiassa kuvapäivityksiäkin olisi mahdollista saada tuon kovalevyn ansiosta.

Päivitellään blogi kuitenkin ajantasalle jos ja kun koneeni palailee reissultaan, talvinen ulkoasukin nyppii jo. :-)

Baad owner who forgot a blog. Jotenki en oo vaan saanut aikaseks. Mulla on ollut iso valokuvausprojekti takana päin, joka jumittikin läppärini täysin. Kone ja etenkin firefox kaatuilee edelleen, joten koneella on tullut tehtyä vain välttämättömimmät asiat.

Ensimmäiseksi aksailu kuvia. Yksi harkoista ja lopur Imatran kisoista. Kuvien c. Igor Petrov.

keppien kanssa ollaan tehty ja tehdään edelleen töitä

vuoden takainen keinukammo on selätetty, jeij!

16. huhtikuuta Diiva täytti 2-vuotta! Diivakin sai synttärilahjaksi maksalaatikkokakun lihapullien kera, meinasi siinä hilli tikahtua kateuteensa. Pian se on hiltoninkin kakkukestit, niin se vaan aika menee.

pian päästään taas pärskimään ;)

Lumet suli ennätys vauhtia ja pääsiäisen aikakin koitti tutun kotinäyttelyn merkeissä. Omia ei kehässä ollut (kuten viime postauksessa mainitsinkin), mutta allekirjoittanut käväisi Diivan Uno-veljen kanssa kehässä ja Diivakin oli Ikosen Miiralla junior handler-kehässä lainassa. Jatkoon Miira ja Diiva eivät päässeet, mutta ihan hienosti muksu osaa näköjään toistenkin kanssa esiintyä. Juoksu vain sattui alkamaan juuri samana viikonloppuna, joten adhd-setteriä kehässä ei nähty.

Toko-intoa ollaan herätelty viime viikkoina ja kesälle jos katsoisi muutaman kokeen kumpaiselle. Tässä parit treeni räpsyt. :-)

tesseri repeili odottaessaan omaa vuoroaan

c. Silja Schemeikka:

ihanhan tuo näyttää seuraamiselta, kumpaisella ;)

Kaikenlaista on ollut viime aikoina. Agilitykisoissa käytiin Imatralla, kouluttajana on oltu niin lpky:n kuin lau:nkin riveissä ja koulussa on 'raadettu' koeviikon merkeissä. Blogin päivittelyt onkin vähän jääneet, mutta eilisen merkkipäivän myötä sitä tännekin tuli eksyttyä, vaikka ruotsin kirja vieressä huomiota huuteleekin. :-)

Lahjaksi synttärisankari sai maksalaatikkokakun, johon oli tökitty nakkeja kynttilöiksi. Maistajia olisi ollut muitakin, mutta veteraani-iän saavuttaneelle mummelille etuoikeus suotakoon. Virallisesti eläkeläinen, mutta josko sitä yhden näytelmän hoikistuneelle kultsulle katsoisi.. ;)

Pääsiäisnäyttelyn ilmot meni tältä handlerilta iloisesti ohitse. Halpojen ilmojen kohdalla muistin seuraavana päivänä, että olisihan nuoriso toki halvemmilla kannattanut ilmoittaa. Sitten iski nuukuus ja sitä viikon ajan pyöriteltiin kehtaako vai eikö kehtaa. Lopulta päätin, että kyllä kehtaa, mutta öfcöurse, sitä muistetaan puol yksi yöllä, että netti-ilmo tais umpeutua puolisen tuntia sitten.. -.-' Pitäsköhän sitä ihan huolestua, kun kaks kertaa onnistuu unohtamaan saman asian?? Ihan miten vaan, pääsiäisenä ketuttaa.

Imatran agilikisoissa käytiin Wilman kanssa liitelemässä, kiitokset avuliaalle kepolle. (Tiedän että luet tän ;-)) Ei tullut nollia ekoista kakkosten kisoista, mutta tuttuakin tutumpaa kokemusta senkin edestä. :D Hevosmaneesin houkutuksista Hilton ei häiriötä ottanut. Tuumasi vain, että nää tuoksut on tuttuja jo ohjaajan ratsastusajoilta. Sen sijaan pehmeä hiekkapohja oli yhtä tuskaa niin neli- kuin kaksijalkaisillekin. A-radalta otettiin hylkäys väärin päin hypätystä hypystä ja tulihan sitä kepeilläkin sähellettyä. Vauhtia kyllä oli, tiukassa kurvissa puikkonokka kävi nokallaankin hiekkaa kyntämässä. Onneksi vauhdinhurmassa tilton ei kuitenkaan pahastunut, vaan kömpi ylös ja matka jatkui. B-radalta sitten muuten sujuvaa menoa, mutta kepeillä otettiin niin virheet kuin yliajatkin.Videopätkääkin pitäisi b-radalta löytyä. :)

valmiina, paikoillanne, go!

Lauantaina käytiin starttailemassa vuoden ensimmäisillä agilitykisoilla. Kolmelle radalle tavoitteeksi asetettiin se viimeinen nousunolla sekä onnistumiset kepeiltä, jotka viime aikoina on treeneissä tökkineet.

Eka rata Hannele Lumerannalta oli epäilyttävän helppo. Ja siihenhän se kompastui; kun sitä lähtee rennolla asenteella radalle, niin tulostilastot yllättävät hylsyrivillään. Wilman kanssa homma kusas jo alussa. Jotenkin missasin käskytyksen heti tokalta esteeltä, jonka W sitten ohitti suuntana puomi. Onnistuin kieltämään ja W suuntasi sen johdosta takaisin päin aikeena hypätä toka este nurinpäin. Kerkesin kuitenkin itse kulkureitille paikkaa hokemaan ja sainkin sen kiertämään esteen. Seuraavaksi sitten kompastuttiin paimenen herkkyyteen. W kyllä irtosi hienosti, mutta kun hidastin omaa vauhtiani käännöstä varten, niin Wilmakin päätti tehdä samoin ja jouduin lähettämään uudelleen putkeen. Loppu rata menikin huomattavasti paremmin, mutta tulostilastossa komeilee edelleen kymppi virheistä sekä kahdeksan sekunttia yli aikaa sähläyksestä.

Toka rata saikin jo aivan päinvastaisen vastaanoton ja takaa leikkauksista muodostui päivän sana. Kartturille päänvaivaa tuotti miettiminen valssin ja leikkaamisen väliltä. Otettiin nimittäin vasta viime treeneissä epäonnistuneita takaa leikkauksia, joten fiilikset olivat hieman valssin puolella. Mottohan on kaikki tai ei mitään ja niin ne vain leikkuut jotenkin siellä radalla onnistuivat. Kilpailukirjaan kolmas luva-nolla ja suuntana kakkosluokka!

Ykkösten hyppikselle ei enää asiaa sitten ollutkaan ja kakkosten luokkiin oli vielä sen verran aikaa, että parempi oli ajatella koiraa ja lähteä kotiin lämmittelemään. Hillillä oli kyllä kotona edelleen virtaa. Lelukorilla käytiin ahkerasti ja vinkulelua vingutettiin. On se vaan niin bro kettunen...

vipon esteen jälkeen voi jo vähän riehaantua ja antaa viimeiset ohjeet kartturille

Ja kiellosta huolimatta pakko kiittää Siljaa kuvista ;)